En ulkoisesti viime vuodesta ole pahemmin kasvanut,mutta nyt huomaan että olen sisäisesti kasvanut huimasti. En todellakaan väitä että olisin aikuinen,sillä en todellakaan halua olla teini,joka epätoivoisesti esittää olevansa täysin aikuinen. Ei, tajusin vain tänään että olen mielessäni ja sisälläni kasvanut huimasti eteenpäin ja olen ohittanut tyttöajat. Tietenkään ei lapsenmielisyys ja hölmö unelmointi ole minusta mihinkään kadonnut ja myönnän sen ylpeästi, sillä yksi tärkeimmistä asioista elämässä on pieni pilke silmäkulmassa.
“Reality leaves a lot to the imagination.”
En sitten tiedä mikä minua lienee kasvattanut,mutta luulenpa että asiasta eniten syypäänä on musiikki ja ystäväni. Olen löytänyt polun jota tahdon seurata, vaikken tiedäkkään mitä matkalla tapahtuu. Olen löytänyt myös oikean asenteen,esikuvia ja ymmärtänyt mitä periaatteita pidän oikeina. Ymmärrystä on myös tullut paljon lisää. Hyväksyn nyt paljon paremmin ihmisten erilaisuuden ja arvostan sitä.
Olen myös vasta nyt hyväksynyt tiettyjä asioita elämässäni,jota en ole ennen voinut hyvillä mielin sulattaa. Esimerkkinä tässä nyt on vanhempieni ero. Ennen esitin vain äidilleni ettei minua haittaa,koska en halunnut hänen pahoittavan mieltään.Todellisuus oli aivan muuta. Yön pimeimpinä tunteina itkin asian vuoksi enkä päässyt siitä yli enkä ympäri. Nyt hyväksyn asian tyynen rauhallisesti enkä ole isälleni edes vihainen, ihmettelen vain miten aikuinen ihminen pystyy tekemään sellaista. Mutta samalla myös tajuan että ihminen on erehtyväinen, mutta silti ihmisen pitäisi ottaa vastuu tekemisistään ja oppia pyytämään anteeksi.
Olen myös miettinyt uskon asioita. Jumalaan uskominen ja siitä puhuminen tuntui ennen erittäin oudolta, mutta ei enää läheskään yhtä oudolta. Vaikka molemmat vanhemmistani ovat pappeja en ole saanut uskonnollista kasvatusta vaan olen saanut itse päättää mitä mietin näistä asioista. Uskon jumalaan siten että hän elää meissä kaikissa ja ympärillä olevassa maailmassa. Kaikki kaunis tulee jumalasta kuvaa minusta omaa mielipidettäni erittäin hyvin. Uskon kuoleman jälkeiseen elämään,sillä ei elämä voi olla kahleissa vain tänne. Kuolema on vain uusi seikkalu ja tämä uskomus on auttanut minua selviämään lähimmäisen kuolemasta.
"I believe in God, but not as one thing, not as an old man in the sky. I
believe that what people call God is something in all of us. I believe
that what Jesus and Mohammed and Buddha and all the rest said was right.
It's just that the translations have gone wrong.”
-John Lennon
Nyt tiedän että olen löytänyt paikkani maailmassa vaikken vielä tiedäkkään mitä tulee tapahtumaan. Olen innoissani ja haluan kovasti tietää mitä maailmalla on minulle annettavaa. Se on selvää että kulkiessani eteenpäin en selviä kolhuitta,mutta otan haasteen vastaan ja kiipeän alppipolkua ylöspäin!
Nyt olen sanonut sanottavani ja tämä helpotti todella paljon oloani! Now I have free myself and it is the mean point.
“I'm not going to change the way I look or the way I feel to conform to
anything. I've always been a freak. So I've been a freak all my life and
I have to live with that, you know. I'm one of those people.”
With Love,Aino












oi ainooo, tää on niiin huippu teksti, musta tuntuu että nyt tuntuu kaikista meistä tältä ! :))
VastaaPoistakiitos ja kumarrus((: mm nii mäki vähä luulen(:
VastaaPoista